Tieteellinen tutkimus voi olla eettisesti hyväksyttävää ja luotettavaa ja sen tulokset uskottavia vain, jos tutkimus on suoritettu hyvän tieteellisen käytännön (HTK) edellyttämällä tavalla. Hyvän tieteellisen käytännön perusperiaatteita ovat eurooppalaisen tutkimuseettisen ohjeistuksen mukaan luotettavuus, rehellisyys, arvostus ja vastuunkanto.
Hyvät tieteelliset menettelytavat
Hyvä tieteellinen käytäntö koostuu menettelytavoista, joilla huolehditaan hyvän tieteellisen käytännön toteutumisesta tieteellisen toiminnan koko elinkaaren ajan. Hyvät tieteelliset menettelytavat ovat siten myös osa tiede- ja tutkimusyhteisöön kuuluvien organisaatioiden laatujärjestelmää. Niiden noudattamatta jättäminen voi vakavimmillaan johtaa hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyyn ja loukkausepäilyn tutkintaan (ns. HTK-prosessiin).
Hyvät tieteelliset menettelytavat voidaan tutkimusetiikan eurooppalaista ohjeistusta mukaillen liittää kahdeksaan tieteellisen toiminnan alueeseen, jotka ovat 1) toimintaympäristö, 2) koulutus, ohjaus ja mentorointi, 3) tieteellisen työn tekeminen, 4) eettisyys ja ennakointi, 5) tutkimusaineistojen käsittely ja hallinta, 6) yhteistyö, 7) tekijyys, julkaiseminen ja viestintä sekä 8) asiantuntija- ja arviointitehtävät.
Suomalainen itsesääntelymalli
Tiedevilpin määrittelyssä, epäilyjen tutkinnassa ja sanktioiden määräämisessä pääasiallisia toimintalinjoja on kaksi: lakiin perustuva malli ja tiedeyhteisön itsesääntelymalli.
Suomessa on käytössä itsesääntelyjärjestelmä, joka perustuu Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) laatimaan kansalliseen ohjeeseen hyvän tieteellisen käytännön loukkausten tunnistamisesta ja tutkinnasta (PDF). Sen lähtökohtana on tiedeyhteisön sisäisen sääntelyn lisäksi tieteen avoimuus ja läpinäkyvyys sekä tutkijoiden ja tutkimusorganisaatioiden keskinäinen luottamus.
Vastuu hyvästä tieteellisestä käytännöstä
Hyvän tieteellisen käytännön noudattamisesta vastaa ensisijaisesti jokainen tutkija ja tutkimusryhmän jäsen itse. Vastuu kuuluu kuitenkin myös koko tiedeyhteisölle: tutkimusryhmille ja niiden vastuullisille tutkijoille, tutkimusyksiköiden johtajille sekä tutkimusta harjoittavien organisaatioiden johdolle.
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulee huolehtia siitä, että hyvään tieteelliseen käytäntöön perehdyttäminen ja tutkimusetiikan opettaminen ovat kiinteä osa niiden antamaa perus- ja jatkokoulutusta. Tutkimuslaitosten tulee puolestaan huolehtia siitä, että niiden henkilökunnalle on tarjolla tutkimusetiikkaan liittyvää koulutusta. Jokaisen tutkijankoulutusta antavan yksikön tehtävänä on lisäksi käsitellä koulutusalan mukaisia hyvän tieteellisen käytännön erityiskysymyksiä osana tutkijankoulutusohjelmaansa.
Hyvän tieteellisen käytännön ohje
Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) on yhteistyössä suomalaisen tiedeyhteisön kanssa laatinut tutkimuseettisen ohjeen hyvästä tieteellisestä käytännöstä (HTK) ja sen loukkausepäilyjen käsittelemisestä. Tämän ns. HTK-ohjeen tavoitteena on edistää hyvää tieteellistä käytäntöä (engl. research integrity) ja samalla varmistaa, että loukkausepäilyt voidaan käsitellä asiantuntevasti, oikeudenmukaisesti ja mahdollisimman nopeasti.
Ohjeeseen sitoutuminen
- HTK-ohjeeseen sitoutuneet organisaatiot
- HTK 2023 -sitoutumislomake organisaatioille (PDF) - lomakkeella organisaatio sitoutuu Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen 2023 -ohjeeseen.
- HTK-ohjeeseen sitoutumisen muistilista (PDF)
HTK-ilmoituksen tekeminen
- Hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyn ilmoituslomake 2023 (PDF) - lomakkeella tehdään HTK 2023 -ohjeen mukainen ilmoitus tutkimusorganisaation rehtorille tai johtajalle.
Aiemmat ohjeet löytyvät sivulta Ohjeet ja aineistot.
